Ihmisen psyke on kiehtova: Tänään jokaisen ruokavalinnan kohdalla olen ollut tietoinen blogista ja ruokapäiväkirjasta. Pelkkä tieto siitä, että jokainen suupala kirjataan julman rehellisesti ylös, ohjaa oikeisiin valintoihin. Eilisessä tekstissäni vilahti pariinkin kertaan sana häpeä. Minun ja ruoan suhde on häpeällä kuorrutettu. Häpeää välttääkseni olen tehnyt edes hieman parempia ruokavalintoja tänään.
Häpeän sitä, miten paljon syön. Minä voin syödä helposti perhepizzan - yksin. Häpeän sitä, miten syön. Syön hallitusti ja hillitysti muiden seurassa. Työpaikalla lounastauolla evääni ovat usein esimerkillisen terveellisiä. Mutta kun työpäivän päälle kurvaisen kaupan pihaan, lastaan kasseihini sipsejä, jäätelöä, juustoja, suklaata...lista on loputon. Syön sekä laadullisesti että määrällisesti väärin - ja häpeän. En ole niitä lihavia, jotka eivät voi syödä muiden nähden; minulle kyllä maistuu. Mutta voi niitä määriä! Miten normaalisti syönkään ystävien tai työtovereiden edessä! Perheen parissa saatan jo päästää demonini osin valloilleen, yksinäisyydessä ne suorastaan vaativat uutta hampurilaisateriaa tai suklaamoussekulhollista.
Häpeä on niin läpitunkeva osa ruokailujani, että sen varjolla tämä päivä on ollut jo piirun verran eilistä parempi ruoan osalta. Häpeän jopa anonyymisti. Vaikka häpeä tänään onkin ollut positiivinen persuksille potkija, yksi pienentymisprojektini isoimpia haasteita lienee häpeän päihittäminen
-----------------------------------------------
Aamu
Mangosmoothie (noin 1,5 dl omenatuoremehua, puolikas mango ja banaani, mangojogurttia pari desiä)
Kahvi
Lounas
Skyr-rahka
Päivällinen
Pastaa noin 1,5 dl
Tomaattipohjaista jauhelihakastiketta
Raejuusto noin 200 g
Iltapala
Smoothie (kahden appelsiinin mehu, tuoretta ananasta, maustamatonta jogurttia)
Lisäksi
Pepsi Maxia
-------------------------------------------------------
ps. Kävin tänään lenkillä! Tai käynhän toki joka päivä, sen verran että koiruus saa tehtyä tarpeensa. Mutta tänään kiersimme kortteleita oikein kunnolla - puoli tuntia oli täyttynyt tavoiteaikani. Oi iloa!
Itselläni oli sama tapa hävetä sitä, mitä söin - on välillä vieläkin, ja kyllä, myös anonyymisti häpeilen minäkin asioita. Sekin oli tapana, että söin sitten muiden seurassa hillitysti, mutta kotona mässäilin... En oikein osaa sanoa, millä tästä pääsee eroon, koska kyllä se on omalla kohdallani vain hävinnyt enemmän ja enemmän ajan myötä. :-) Tsemppiä!
VastaaPoistaJa kiva kuulla, että olen onnistunut inspiroimaan jotakuta. Kiitos paljon kommentistasi!
Kiitos blogin ensimmäisestä kommentista ja tsempistä! :)
VastaaPoistaJotenkin lohdullista kuulla, että ruokahäpeästä voi päästä eroon. Pelkästään häpeilyn vähentyminen tai loppuminen olisi jo hienoa, vaikka edes grammalla ei paino tippuisi. Vaikka toki toivon pienentymistäkin. :)
Hei!
VastaaPoistaJostain syystä aiempi vastaukseni ei jäänytkään näkyviin, joten otetaanpa uusiksi. :)
Kiitos niin ensimmäisestä kommentista kuin tsempistäkin! On myös lohdullista kuulla, että häpeästä on mahdollista päästä eroon - sitä kohden siis!