Ensin jumitti blogipalvelu, sitten minä. Siksi pari päivää on kulunut blogihiljaisuudessa. Olen myös unohtanut (tai paremminkin "unohtanut") ruokapäiväkirjani. Huomenna palaan asiaan! Aion vielä jatkaa ruokapäiväkirjojeni lempeää tarkastelua - en ole sitä vielä koskaan aikaisemmin tehnyt. Monia muita kokeiluja tielläni pienemmäksi on ollut.
Olin vielä ala-asteikäinen, kun ensimmäisen kerran marssin Painonvartijoihin äidin käsipuolessa. Muutaman pv-kokeilun paras tulos taisi olla miinus viisi kiloa - jotka tulivat aikanaan tuplaten takaisin. Olen myös laskenut kaloreita, harrastanut ihan vain silmämääräistä ruoan vähentämistä ja tänä keväänä innostuin hetkellisesti karppaamisestakin.
Nyt yritän kirjoittaa ruokapäiväkirjojani, olla rehellinen itselleni ja ajan kanssa etsiä heikkouksiani. Tiedän, tiedän: laatu ja määrä. Siinä pari "pientä" juttua, jotka tökkivät ruokavaliossani. Mutta oikeastaan olen kiinnostuneempi siitä, miksi esimerkiksi kierrän kauppareissulla varsin mainiosti kauppalista tukenani terveelliseltä tuotteelta toiselle, kunnes juuri ennen kassaa näen suklaapatukkatarjouksen ja nappaan pari patukkaa matkaani, vaikka tiedän, etten pysty kieltäytymään jo olemassa olevista houkutuksista enää kotona. Minua kiinnostaa myös, miksi en niistä pysty kieltäytymään. Miksi itsekurini on heikko? Vai onko sen heikkous vain kuvitelmaa? Ja miten itsekuriaan voisi kehittää?
Toisaalta koitan opetella myös lempeyttä itseäni kohtaan. Esimerkiksi tänään ruokalistani on sisältänyt suklaata, täysmehua, marjarahkaa, pähkinöitä, kermaperunoita, pyttipannua...Mutta sen sijaan että ruoskisin itseäni itsestään selvästi kyseenalaisista (vääristä) ruokavalinnoista, etsin sen hopeareunuksen ukkospilveni laidoilta: Tein pyttipannuni itse. Vältin miljuunamiljuuna lisäainetta ja muuta mörköä. Olkoonkin, ettei itse tekeminen tehnyt pyttäristäni mitään terveyspöperöä, oli se ainakin puhdasta.
Olen jonkin verran lueskellut elämäntapamuutosblogeja ja -sivustoja ja huomannut, että Patrik Borgin ajatukset herättävät monissa ihastusta? Olen jotenkin ohittanut Borgin luomalla hänestä "taas-joku-laihapoika-yrittää-saada-läskit-muijat-ruotuun" -illuusion, mutta näinpä ei taidakaan olla? Kannattaako Borgin teoksiin tutustua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti