Heti aluksi: Tervetuloa uusi lukija! Ihana tietää, että blogillani on muitakin lukijoita kuin omat silmäni.
Sitten asiaan. Eilinen oli tähänastisen työurani stressaavin päivä, jota jännitin etukäteen enemmän kuin pystyn edes kuvailemaan. Ehkä jotakin kertoo jännitystasosta herääminen kolmesti yön aikana kammottavaan jännityspainajaiseen. Pelkäsinkin jo etukäteen myös syömisiäni. Yleensä aina stressin lauetessa (hyvään tai pahaan) juhlistan tilannetta tai lohdutan itseäni syömällä - ja paljon!
Eilisen jännittäminen oli kaiken arvoista. Eilinen oli ehkä etukäteen pelätyin työpäiväni ikinä ja jälkikäteen ajateltuna parhaita ellei jopa paras työpäiväni koskaan. Mutta kaikki päivän aikana koettu jännitys tietenkin tuotti tuloksenaan ensiksi jomottavan päänsäryn ja sen liennyttyä Buranan voimasta myös kammottavan ahmimishalun.
Illan ruokavalioni olikin sitten hirmuinen:
100 grammaa valkohomejuustoa
Hesburgerin juustoateria
Salmiakkiaski
Pari desiä kaverin tekemää, rasvaista ja sokerista smoothieta
Ja näiden kaikkien päälle vielä kaikki päivän normaalit ateriat.
Ahdistus tuli jo syödessä.
Kun muhkea juustopala lillui kieleni päällä, tiesin jo silloin tehneeni väärin, mutta söin silti.
Miten tällaista tunnesyöpöttelyä voisi hillitä? Ei tietenkään olisi niin kauhistuttavaa, jos nyt kaikkien työpäivien työpäivänä sortuisi vaikka minkälaiseen mässäilyyn...Mutta kun minä sorrun kyllä ihan muulloinkin. Jotenkin pitäisi kyetä palkitsemaan ja kannustamaan itseään muuten kuin ruualla.
Tänäänkin sorruin patonkiin. Tuohon pehmeään, kuohkeaan, rapeakuoriseen vehnähöttöön. Ihan vain, koska on perjantai ja mennyt viikko väsyttää. Murmurmur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti